Spagettia seinässä

.

 Meillä sormiruokaillaan.
Sormiruokailu tuntui heti oikealta vaihtoehdolta meille, Aino onkin tykänny hirveästi syödä itse, ja on jo tosi taitava syömisessä. Myös haarukan, lusikan ja nokkamukin käyttö sujuu jo jotenkuten. Aamupuuroa/jugurttia pistän lusikkaan, Aino ottaa lusikan käteen ja pistää itse suuhun. Joitain liukkaampia ruokia esim. pastaa, olen välillä pistänyt haarukkaan. Hän ottaa haarukan käteen ja syö ruuan siitä. Tuttipullosta (tai tutista) Aino ei oikeen ymmärrä, eikä kyllä tarvitsekkaan. Imetän vielä, ja imetän varmaan niin kauan kun Aino sitä haluaa.

Olen tehnyt hänelle kaalilaatikkoa, makaronilaatikkoa, lihapullia ja perunamuusia. Ostin hänelle oman pienen uunivuoan (Prismasta n. 2e) jossa olen valmistanut hänen omat laatikot. Nesteenä olen käyttänyt korvikemaitoa, ei ole niin väliä vaikka maidon vitamiinit sunmuut haihtuvat uunissa, koska rintamaidosta hän saa kuitenkin kaiken tarvitsemansa. Hän on syönyt myös bataattia, perunaa, porkkanaa, riisiä, spagettia ja pastaa, kalakuutioita, kanaa, jauhelihaa. Vihanneksista kurkkua, tomaattia (lemppari), paprikaa, parsakaalia. Hedelmistä banaania, omenaa, päärynää, ananasta, hunajamelonia, nektariinia ja mandariinia.



Tykkään katsella kun Aino syö, se on niin lumoavaa kun pienet kädet tarttuu ruokaan ja vie sen suuhun. Mulla onkin jo miljoona syömiskuvaa, kaikista eri ruuista täytyy ottaa kuva! :) Hän heittää tosi paljon ruokaa lattialle, ja sitä saakin olla koko ajan nostamassa sieltä takaisin pöydälle. Ehkä vähän ällöttävää nostaa lattialta ruokaa takaisin syötäväksi, mutta muuten saisin valmistaa hänelle monta kiloa ruokaa päivässä, ja se olisi aikamoista hukkaan heittämistä.. Putsaan kyllä paperilla ne kaikki ylinmääräiset karvat sunmuut pois ruuasta. Itse henkilökohtaisesti juuri tässä lattialle heittämis vaiheessa en ymmärrä jos joku sanoo että sormiruokailu on laiskan äidin valinta! :) Onneksi meillä on koira siivoamis apuna.



 Eli aika monipuolisesti Aino maistellut ruokia, veikkaan että paljon enemmän kuin olisi soseina saanut. Kirjastosta olen varannut Gill Rapleyn Omin sormin suuhun, odotan jo että pääsisin lukemaan sen!