Mustikoita kannussa

Mustikanvarvut näyttää raikkailta tässä kirppis-kannussa. Olen metsästänyt tälläistä kannua jo aika kauan, nyt löysin sellaisen vain kolmella eurolla! Kotona huomasin että se vuotaa.. Ei haittaa, pistin Pip-home sarjan lautasen alle, nyt se näyttää jopa paremmalle kuin ilman lautasta.

(Kuva ilman lautasta. Niin ja yleensä Pip-astiani ovat vähän paremmassa käytössä kuin kukkavaasin aluslautasena.. :P )

Hääräilyä

Mietiskelin tässä eilennä, kun tepastelin ympäri asuntoa uusi pieni lintuhäkki kädessäni ja etsin sinne asukasta, kuinka kivaa puuhaa hääräily onkaan. Varsinkin silloin kun on juuri saanut siivouksen valmiiksi, ja hääräilee vaan niitä näitä, siirtelee tavaroita edestakaisin, kiillottaa, mietiskelee, ja sovittelee tavaroita milloin mihinkin. Nykyään hääräily on vähentynyt, hyvä kun ehtii edes siivota..

Alennusmyynnit on osaltani ohitse, tässä löydös ;)

Asukkaaksi häkkiin vangitsin minimaatuskan

No jokatapauksessa, tässä tämä pieni vihreä lintuhäkki, Tiimarin alennuksesta jotain 4e. Tämän vetäessäni Tiimarin muovikassista, ajattelin kuinka typeriä tavaroita on joskus aivan pakko saada. Minikokoinen lintuhäkki tuikulle.

Aarrerasia

Aina kun päästään lähtemään ajoissa mökille, niin käydään mökkikaupungin romukaupassa (kyltissä lukee antiikkia, ja vaikka en ole asiantuntija, kehtaisin väittää toisin...). Paikka on lattiasta kattoon täynnä tavaraa, ja täytyy todella keskittyä että sieltä voi jotain kiintoisaa löytää. Osa tavaroista on ihan selvää roskaa, ja jostain välistä/alta/takaa voi löytyä jotain todella kaunista ja ihanaa. Sieltä olen löytänyt jakkaran ja lampun.

Tälläkertaa sieltä löytyi pienen pieni aarre, Ainolle koru/aarrerasia. Kannesta on haljennut palanen, mutta se ei minua haittaa, elämän jäljet saavat näkyä tavaroissani.
 

Kuvassa rasiassa Ainon ristiäislahjaksi saama kultainen ketju ja sydänriipus.

Luulen että äiti ottaa tämän itselleen käyttöön kunnes Aino osaa kohdella tätä hellästi ja rakkaudella :)

Juhannus

Hauskaa juhannusta kaikille! Meidän mökkiviikko on sujunut rauhallisesti, on pesty mattoja ja otettu aurinkoa. Muutama auringonotto juomakin on nautittu..

 Ulkona syöminen on kivaa. Aino tykkää uusista perunoista, vanhoja perunoita hän ei syö keitettynä juuri ollenkaan.





Pieni juhannuskokkokin meillä oli.



Ja vielä loppuun pakolliset auringonlasku kuvat. Samanlaiset kuvat joka vuosi. Täällä aurinko laskee vain juhannusyönä kahden saaren väliin kaukana horisontissa. Monen monta vuotta se on laskenut siihen samaan aukkoon, ihmiset sitä katselemassa vaan vaihtuvat. Ja se jatkaa siihen samaan kohtaan laskeutumista oli meitä tai ei. Näin syvällisiä tulee juhannuksena mietittyä kun ei juo niin kovin montaa siideriä :)

Kesällä kerran

Mökkikaupungissa oli vielä näin kaunista ja lämmintä..

...Ja tälläinen ilma odotti meitä mökkilaiturilla mystisen merisumun kanssa..

Partsilla

Tänään ja eilen olen viihtynyt partsilla. On kesälukemista, mehua ja aurinkoa.



Sain vihdoinkin istutettua salaatit laatikkoon, retiisit ovat emalikattilassa, ja valkoisesta ruukusta pitäisi nousta herneen idut. Kukkia vielä pitäisi käydä ostamassa, kun jaksaa.

Valkoiset koivet etsivät rusketusta

Ainon nukahdettua päiväunille olen tehnyt pikapika siivouksen, vetänyt sortsit jalkaan ja hipsinyt parvekkeelle. Joulusta asti minua on odottanut Stephen Kingin uusin, ja vihdoinkin sain luettavaksi Omin sormin suuhun, ja lisäksi lainasin vielä vauvojen unesta kirjan (en jaksa nyt nousta katsomaan sen kirjan nimeä..), olisikohan ollut ehkäpä Unihiekkaa etsimässä..?

Spagettia seinässä

.

 Meillä sormiruokaillaan.
Sormiruokailu tuntui heti oikealta vaihtoehdolta meille, Aino onkin tykänny hirveästi syödä itse, ja on jo tosi taitava syömisessä. Myös haarukan, lusikan ja nokkamukin käyttö sujuu jo jotenkuten. Aamupuuroa/jugurttia pistän lusikkaan, Aino ottaa lusikan käteen ja pistää itse suuhun. Joitain liukkaampia ruokia esim. pastaa, olen välillä pistänyt haarukkaan. Hän ottaa haarukan käteen ja syö ruuan siitä. Tuttipullosta (tai tutista) Aino ei oikeen ymmärrä, eikä kyllä tarvitsekkaan. Imetän vielä, ja imetän varmaan niin kauan kun Aino sitä haluaa.

Olen tehnyt hänelle kaalilaatikkoa, makaronilaatikkoa, lihapullia ja perunamuusia. Ostin hänelle oman pienen uunivuoan (Prismasta n. 2e) jossa olen valmistanut hänen omat laatikot. Nesteenä olen käyttänyt korvikemaitoa, ei ole niin väliä vaikka maidon vitamiinit sunmuut haihtuvat uunissa, koska rintamaidosta hän saa kuitenkin kaiken tarvitsemansa. Hän on syönyt myös bataattia, perunaa, porkkanaa, riisiä, spagettia ja pastaa, kalakuutioita, kanaa, jauhelihaa. Vihanneksista kurkkua, tomaattia (lemppari), paprikaa, parsakaalia. Hedelmistä banaania, omenaa, päärynää, ananasta, hunajamelonia, nektariinia ja mandariinia.



Tykkään katsella kun Aino syö, se on niin lumoavaa kun pienet kädet tarttuu ruokaan ja vie sen suuhun. Mulla onkin jo miljoona syömiskuvaa, kaikista eri ruuista täytyy ottaa kuva! :) Hän heittää tosi paljon ruokaa lattialle, ja sitä saakin olla koko ajan nostamassa sieltä takaisin pöydälle. Ehkä vähän ällöttävää nostaa lattialta ruokaa takaisin syötäväksi, mutta muuten saisin valmistaa hänelle monta kiloa ruokaa päivässä, ja se olisi aikamoista hukkaan heittämistä.. Putsaan kyllä paperilla ne kaikki ylinmääräiset karvat sunmuut pois ruuasta. Itse henkilökohtaisesti juuri tässä lattialle heittämis vaiheessa en ymmärrä jos joku sanoo että sormiruokailu on laiskan äidin valinta! :) Onneksi meillä on koira siivoamis apuna.



 Eli aika monipuolisesti Aino maistellut ruokia, veikkaan että paljon enemmän kuin olisi soseina saanut. Kirjastosta olen varannut Gill Rapleyn Omin sormin suuhun, odotan jo että pääsisin lukemaan sen!

Ostoslistalla

Lähiviikkoina olisi tarkoitus tehdä ostosreissu Ikeaan, tai ei se nyt tavallaan mikään ostosreissu ole jos meiltä on Ikeaan n.10 min matka...
Mutta kuitenkin, nämä olisi ostoslistalla (plus ne kaikki muut "tarpeelliset" jotka ihmeellisesti tarttuu mukaan..).

Ainon syöttötuolin alle vahakangasta. Helpompi siivota  lattia syömisen jälkeen, luulisin. Ja kivempi ottaa ruokaa lattialta takaisin syötäväksi, kun on puhdas alusta.

                                                                                                 Pistorasian suojuksia.

Sorminukkeja. Luulen että Aino tykkäisi näistä, voidan pitää hänelle nukketeatteri. Ikeassa on tosi ihania leluja, ne kaikki hedelmät, leivokset ja vihanneskorit!

 Ihanan hempeän värinen huopa, tätä sävyä haluaisin enemmän meidän kotiin. Muutenkin olen alkanut kaipailla enemmän tälläisia hempeitä värisävyjä ja valkoista..
Kuvat ikea.fi

Pussei ja kansei

Tänään valmistui Ainolle tällaiset pienet pussukat. Mulla ei ollut mielessä etukäteen mitä näihin pitäisi pistää, enkä vielä keksinytkään laittaa muuta kuin puupalikoita.. Ehkä myöhemmin näihin voi laittaa vaikka Ainon hiuspampuloita, pinnejä ja helmiä.

Nämä voi halutessaan kääntää. Sisäpuoli on samaa mintunväristä kukkakangasta kuin rakkaassa jakkarassa.

Olen aikaisemmin ommellut nämä isommat pussit lelu - ja kirjapusseiksi, nekin pursuaa jo yli..

Aino ja Luna ovat alkaneet saada toisistaan seuraa, heillä on jo omanlainen leikki. Ja huomaa, Lunan yksi lempileluista on Ikean muovipurkin vihreä kansi.

Ensin kannen tuijotus, kumpi ehtii ensin...

Kannesta kiinni..

Ja sitten vedetään ja kikatetaan. Useimmiten koira voittaa tämän kannenvedon.

Tv-ohjelma vinkki

Ainoa ohjelma mitä nykyään enää katson telkkarista, on Avan Martha Stewart. Kovasti alkaa kokoajan uusia kiinnostavia ohjelmia joita täytyy muistaa alkaa katsoa, mutta yhtäkkiä huomaakin kuinka ohjelmasta mainostetaan alkavan kolmas kausi, eikä ole katsonut ohjelmasta yhtään ainutta jaksoa.
Martha Stewart kuitenkin, tuo täydellisyyden perikuva joka tekee kaiken huulirasvoista alkaen itse. Tulee itsellekkin täydellinen olo, kun katsoo noin täydellistä ohjelmaa :)

Kannattaa tutustua myös tädin nettisivuihin, sieltäkin voi löytää lähes mitä vaan, esimerkiksi pienen tilan puutarha ideoita.
Tämä ohjelma siis Avalta, arkisin klo 18.10 ja uusinnat tulee 10.45.

Ps. Ennen Marthaa klo 17.25 tulee toinen hassun hauska amerikkais-ohjelma Lääkärit, jossa hyvännäköiset lääkärit kertovat totuuksia ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin.

Me

Tässä Ainon perhe:
Minä, hieman alle kolmikymppinen kotiäiti. Rakastan kauniita vanhoja tavaroita, puhtautta ja järjestystä. Kyllä, minulla on jonkunsortin siivousneuroosi. Pidän kirpputoreista, niiltä etsin yleensä Ainolle vaatteita ja leluja (sellaisia jotka voi pestä) ja tietysti vanhaaroinaa, eli vanhoja tavaroita jotka kelpaavat sellaisenaan tai jotka kunnostan omanlaisekseni ja toimivaksi. Kotiäitiys-urani jälkeen suunnitelmissa olisi lähteä opiskelemaan, vielä on hieman auki että mitä. Niin ja tietysti rakastan hirmuisesti alapuolella esiintyviä mussukoitani!



Aino. Iloinen pallero, joka on juuri oppinut ryömimään ja kasvattaa hurjaa vauhtia hampaitaan. Pitää kirjoista, koiran leluista, roskista lattialla, kukkuu-leikistä ja syömisestä. 11 kiloa täyttä tarmoa! :)

Mies, tuo arjen sankari joka urhoollisesti jaksaa raahautua töihin joka aamu kukonlaulun aikaan. Pakotettu usein erinlaisiin projekteihin ja huonekalujen kunnostamiseen vaimonsa toimesta.



Bostoninterrieri Luna. 7vuotias vanha rouva, tykkää juosta mökillä mopsiystävänsä kanssa ja on hyvin innoissaan Ainon sormiruokailusta, varsinkin niistä jotka tippuvat lattialle. Inhoaa vettä, kylmää ja hyttysiä. Viihtyy parhaiten kotisohvalla tyynyjen alla.

Nelli 7v. Omituinen otus, kiltisti sanottuna tällä kissalla ei taida olla kaikki muumit laaksossa. Esim. pissaa seisovalteen, puree (lämmitys)pattereita, syö lattialta löytyviä kissankarvoja, sotkeentuu jalkoihin ym. Silti rakas mussukka.

Nuuhku 7v, adobtiokissa. Hassu vanha ilkimys. Muutamat ekat vuodet meni niin ettei antanut meidän koskea ollenkaan, nyt ei pääse siitä irti.. :)

Omista syistäni en näytä blogissa omaa tai mussukoideni nassuja. Paitsi elukoiden. Luulen että niitä ei kiinnosta..

Parhaat palat

Lyödään nyt heti alkuun kaikki kortit pöytään, eli tässä minun parhaimmat paikat Ainon kodissa:  

Keittiön ruokapöytä

 Minusta on ihanaa katsella tässä pöydän ääressä kun Aino syö, se on niin kiehtovaa katseltavaa, kun oma pieni syö ihan itse. Miten pienet kädet ottavat ruokaa ja pistävät sen ruuan ihan omaan suuhun.. Pidän myös tästä seinästä, vaikka maalin sävy onkin väärä. Kävi nimittäin niin, että kotona päätin sävyliuskasta oikean sävyn ja jätin liuskan kotiin, kuinkas muutenkaan. Bauhausissa sitten ihmeteltiin miehen kanssa että mikäs se väri olikaan, ja olin ihan varma, että se on tämä! Kun seinä oli jo maalattu, huomasin ettei ollut tämä maali edes samasta lapusta.. Mutta ei kerrota miehelle, se ei nimittäin vieläkään tiedä! ;) Taulurykelmä idea on saatu Eijffingerin Memories-tapetista.

Maukuuhuoneen lipasto
 Lipasto on raahattu mökiltä kotiin, petsattu, hyllypaperoitu ja vaihdettu nupit. Rakkaudella kunnostettu silloiselle maha-asukkaalle. Päällä vanhoja herätyskelloja ja valokuvia. Seinällä olevat enkelitaulut olen saanut lapsena mummiltani ja mammalta, alapuolella ihan Tiimarin joulukortti. En ole millään tavalla uskonnollinen, mutta enkeleistä tulee turvallinen olo. Varsinkin kun ne on kulkenut mukana monta(kymmentä) vuotta.


Sänky:
Aino on alkanut unissaankin liikkumaan ja kääntyilemään niin paljon, että oli pakko siirtää sänky seinän viereen, ja toiselle puolelle pinnasänky. Aino nukkuu siis meidän kanssa samassa sängyssä (niin kuin koirakin ja välillä kissat). Sängystä on tullut ihana pesä, jossa on kiva aamuisin heräämisen jälkeen köllötellä Ainon kanssa. Pitäisiköhän tähän ostaa vielä sellainen ihana prinsessa verkko, vai mikä se on se sellainen kattoon ripustettava verkko. Katossa olisi koukkukin jo valmiina! :)

Viimeisenä olohuoneen Rakkauslipasto:
Tässä kohtaa neljä lempiasiaa. Muutaman viikon takainen romukaupasta löydetty jakkara, jonka päällystin mintunsinisellä ruusukankaalla, jalkoja ei tarvinnut kuin vähän pyyhkiä. Siitä tuli tosi kaunis. Sitten samasta romukaupasta keltainen lamppu, kaunis ku mikä. Keltainen Rakkauslipasto, Ikean. Ja sitten vielä ihana tauluni, sitä katsellessa tulee aina tosi rauhallinen olo.

Sellaisia juttuja löytyi Ainon kodista. Mitä piditte?